Keskustelu
| työläinen | Kysymys | 16.5.2012 22.06 |
| Miten minun pitää suhtautua työnantajani veronkiertoon. Joudunko tässä osasyylliseksi. kun en paljasta työnantajaani verottajalle. Tilanne on minulle vaikea katselenko vaan asioita sivusta vai onko velvollisuuteni antaa työnantajani ilmi verottajalle. En haluaisi työskennellä tässä työpaikassa, uutta työpaikkaa vaan on niin vaikea saada |
||
| hannu | Re: Kysymys | 17.5.2012 23.51 |
| Tervehdys. Kysyit, miten sinun tulisi suhtautua työnantajasi veronkiertoon. Itse rukoilisin hänen puolestaan, että hän tulisi "synnintuntoon" ja että Jumala ottaisi hänet kiinni rikoksestaan. Meillähän ei ole sitä "tuomarin virkaa", vaan se on Jumalalla ja maanpäällisellä esivallalla. Minun mielestä et joudu osasyylliseksi, vaikka asiasta vaikenet. En ainakaan muista, että Raamatussa olisi ohje, että jos havaitset lähimmäisesi rikkovan lakia, niin sinun pitää heti mennä juoksujalkaa ilmoittamaan siitä esivallalle. Tässä asiassa tarvitaan syvällistä Jumalan armon tuntemusta tätä työantajaasi kohtaan ja sinua itseäsikin kohtaan. Lisäksi tarvitaan usko ja luottamus Jumalaan. Uskon, että kyllä Jumalalla on jo hyvin "hanskassa" tämän työnantajasi sielunpelastussuunnitelma. Useinhan käy niin, että ihminen menee melko pitkälle rikoksen ja synnin poluille ennen kuin hän herää. Omatunto alkaa syyttelemään. Minulle itselleni kävi niin. Eräänä päivänä hoksasin, että tämä minun tiehän vie helvettiin ja iankaikkiseen vaivaan. Useat ihmiset rukoilivat silloin jo pelastukseni puolesta (he ovat myöhemmin sen minulle kertoneet). Niin minulle tuli Jumalan armosta etsikkoaika. Jumala kutsui puoleensa. Kieroilin Hänellekin kovasti. En millään meinannut uskaltaa antaa elämääni Jeesukselle Kristukselle. Pelkäsin, että maineeni menee ja kadotan kaikki ystäväni. Niin sitten tuli se päivä jolloin sielunhädässäni menin naapuriin uskovaisen poliisin luokse. Rukoushetkessä tunnustin kaikki rikokseni, niitä oli pitkä lista. Pelkäsin, että käsiraudat laitetaan ranteisiini, mutta erehdyin. Tämä poliisi saarnasi kaikki minun synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Näin koin uudestisyntymisen ja uskoontulon. Sitten myöhemmin kävin tietysti sopimassa korvauksista niiden tahojen kanssa, joita vastaan olin rikkonut aineellisesti ja taloudellisesti. Jumalan armo vaikutti kummallisen voimakkaasti heidänkin sydämissään! Useassa tapauksessa he sanoivat olevansa iloisia minun puolestani ja antoivat velkani/rikokseni kokonaan anteeksi. Kiitos Jumalalle! Uskon alkuaika oli sellaista pintaliitoa - huh! Vaimokin sanoi usein: "Sinä luulet olevasi parempi kuin me muut ihmiset." Väitin tietysti hänelle vastaan. En uskonut ko. asiaa ollenkaan. Uppouduin täysin vain hengelliseen toimintaan ja tapoihin seurakunnassa. Pyrin saamaan huomiota hyvistä teoistani yms. En ymmärtänyt enää alkoholisteja, varkaita ja väärintekijöitä. Kuilua minun ja arkielämän keskellä elävien ihmisten välillä myös kasvatti erään vapaan suunnan opetus uskovien synnittömyydestä. Näin minusta oli tullut nykyajan fariseus! Vasta paljon myöhemmin Jumala paljasti minulle kauhean tilani. Tänään tunnustan, että olen erehtynyt tekemään syntiä paljonkin, laiminlyöntejä, pahan puhumista jne., mutta Jeesuksen Kristuksen Golgatalla vuodattama veri on se avoin lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan joka on meille kaikille siellä avattu. Pelastukseni perusta on vain siinä työssä, minkä Jeesus on Golgatalla puolestani tehnyt. Kun me alamme näkemään itsemme oikeasti armahdettuina syntisinä, niin siinä eivät enää jaksa lähimmäistemme virheet & laittomuudet juoksuttaa meitä poliisiasemalle, vaan Jumalan armo saa meidät polvilleen kamalimpienkin ihmisten sielujen pelastuksen takia. Risti todistaa, että Jeesus rakasti jumalattomia ja syntisiä, niin kuin Paavali Roomalaiskirjeessä kirjoittaa: "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme." (Room.5: 8) Jeesuksen veri on tärkein asia Raamatussa. Herran Jeesuksen Kristuksen veren voiman kautta on tehty rauha Jumalan ja ihmisen välillä(Kol.1: 20). Veren voiman kautta saavat kaikki, jotka uskovat Herraan Jeesukseen, synnit anteeksi ja iankaikkisen elämän (Kol.1: 14). Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Tämä sanoma ei koskaan vanhene! Jokainen meistä tietää, kuinka vaikea on vastaanottaa tavallinen lahja, jota ei ole edes ansainnut. Mutta vielä vaikeampaa on ottaa vastaan Jumalan meille tarkoittama lahja, Pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän oma liha hakee niin mielellään omavanhurskauden tietä. Elävä usko sammuu omavanhurskauden tiellä. Lain polku tappaa meidän uskonelämästä ilon. Kaikesta hengellisestä tulee raskasta ja vastahakoista! Jeesus sanoi. " Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."(Matt.9: 12-13) Jos sinä olet Jeesuksen Kristuksen työläinen, niin sinä pystyt Jumalan armon avulla olemaan Hänen lähettiläänsä vaikeassakin työpaikassa. Siinä on sinun "lähetyskenttäsi". Joku kylvää, joku kastelee, toinen niittää, mutta Jumala antaa kasvun! Jeesus rakasti jumalattomia ja syntisiä, niin tulee meidänkin tehdä. Jumalan siunausta ja johdatusta sinulle! |
||
| työläinen | Kiitos Hannu | 19.5.2012 12.55 |
| Vastauksesi oli laaja eikä jäänyt epäselväksi sekään mikä on raamatun kanta tähän asiaan. Kiitos vielä kerran että jaksat paneutua näin perusteellisesti asioihin. |
||
| hannu | Re: Kysymys | 22.5.2012 8.04 |
| Hei Työläinen, Se on JUMALAN ARMO, joka vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Jumalalle kuuluu kiitos ja kunnia! Lainaan sinulle rohkaisuksi ja lohdutukseksi muutaman säkeistön Siionin virrestä 254: 1. Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa. Minut kalliisti hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta. 2. Armon Henki johdattakoon, kiiruhtakoon matkamiestä lähtemään maailmasta turmeluksen, ahdistuksen, kotihinsa pyrkimään. 3. Purjeisiini tuulta anna, mua kanna meren yli mailleni. Pidä Jeesus, itse perää, Herra, herää. Muuten hukkuu haahteni. Siunattua kesän aikaa Sinulle ja voimia työhön! |
||