Päiväkirja Tukholmasta

Rukouskokousmatka Tukholmaan 2.- 4.5.2008  

Herramme Jeesus Kristus oli jo vuosia sitten puhunut Valmalle matkasta Tukholmaan. Emme rukousryhmäläisinä siitä erityisemmin tienneet enkä henkilökohtaisesti edes muistanut asiaa. Mutta erään kerran kun keväällä olimme rukouksessa rukoustiimissämme, Herramme sanoi, niin kuin Hän hiljaa tuulenhuminassa puhuu asioita, että nyt olisi aika lähteä Ruotsiin koko rukoustiimi ja Valma. Ja rohkeasti otin asian esille, vaikka se ei aina ole ihmisenä helppoa, kun kuitenkin aina epäröi. Välitimme tiedon Valmalle ja yllätyimme todella, sillä Herrahan oli jo hänelle asiasta puhunut, hän ei vain ollut meille sanonut. Eli tämä myös vahvisti häntä ja hän koki, että matka oli meille kaikille, koska Herra meille kaikille oli näin puhunut. Valma asetti vielä Herralle merkin; jos saamme kutsun Tukholmaan, lähdemme. Ja kun hän meni työpaikalle, oli kutsu sinne jo saapunut! 

Asia siis eteni ja varasimme matkan. Tukholman päässä oli rukousryhmälle avautunut myös tila, jossa tilaisuuksia voitaisiin pitää, juuri tätä ennen, eli kaikki palapelin palaset loksahtivat paikoilleen ja aloimme matkasuunnittelut! Varasimme lennot ja luotimme Herraan! Hän oli asiassa ilmestynyt, joten Hän vie rukouskokouksen eteenpäin tahtomallansa tavalla!

Suomessa lähtiessä oli ihana helle ja kun saavuimme tasaisen tunnin lentomatkan jälkeen Ruotsin maalle, olikin lämpömittarissa enää 7 astetta ja ihmisillä oli Tukholmassa toppatakit ja kaulaliinat. Meillä oli vain kevyet kesävaatteet. Mutta se ei haitannut, olimmehan tehtävään valmistautumassa! Astuimme hotelliin ja saimme yllättyä kuinka mukavan huoneen saimme. Yksi meidän rukoustiimiläisistä olikin jo Tukholmassa paikanpäällä valmistautumassa. Pitkän työpäivän ja lennon jälkeen olikin jo nälkä ja menimme saman tien kadun toisella puolella olevaan ruokapaikkaan, jossa juuri ja juuri ehdimme haukata iltapalaa ennen ravintolan sulkeutumista! Kaikki oli tosi maukasta ja alkoikin raukaista pitkä päivä. 

Valmistauduimme tulevaan päivään rukouksella ja sanan luvulla, kokonaisvaltaisesti heittäytyen Herramme eteen, jotta Hän meitä valmistaisi ja puhuisi meille kuinka meidän tulisi toimia, mitä ikinä vastaan tulee. Valmaa oli ihana seurata, kuinka hän Herraamme luottaen valmistautui tulevaan, vaikkei hän ollut saanut mitään sanottavaa etukäteen. Rohkeasti Valma näytti meillekin käsiään ja sanoi, "katsokaa, ei mitään, ei mitään ole" ja silti hän luotti Herraamme, että Herra joko antaa tai ei anna. Valma kertoi meille hauskan esimerkin saarnamiehestä, joka oli kutsuttu puhumaan ja kun ei mitään puhuttavaa tullut, tämä saarnamies näytti itseään yleisön edessä ensin edestä ja sitten takaa ja sanoi, tällainen minä olen ja poistui puhujapöntöstä. Me nauroimme vedet silmissä. "Sitten teet niin ja poistut". No kyllähän me etukäteen tiesimme, ettei meidän Valma niin tee, sillä luotimme Herraamme, että jos kerran vuosia sitten jo Herra näytti hänelle, että tänne tullaan ja vielä lentäen, niin onhan tällä reissulla suuri ja salattu tarkoitus!  

Aamulla saimme nauttia ihanat aamupalat yhdessä ja koimme Jumalan Pyhän Hengen voiman jo heti aamusta, vaikkei mitään vieläkään ollut sanottavana, mutta Henki oli jo meitä viemässä tulevaan, rukouksen kautta. Iloitsimme siis ja luotimme Herraan. Meidät noudettiin hotellilta kokouspaikalle ja jännitys kyllä valtasi mielen, ainakin omani. Sali oli sopivan kokoinen ja mukavan ja kotoisen tuntuinen; rukouspäivä voi siis alkaa. Valmistelujen jälkeen sali täyttyikin jo sopivasti. Saimme kuulla kuinka 14 vuoden jälkeen tämä rukouspiiri oli saanut kokoontumispaikan Suomalaiselta kirkolta. Ja kuinka Herra oli heitä johtanut näiden vuosien aikana. Me esirukoilijat, rukoilimme hiljaa sydämessämme tilaisuuden ja puhujien ja kaikkien tilaisuudessa olevien puolesta, sillä sehän on meidän tehtävämme, olla rukoustukena. Saimme nauttia nuorien, tytön ja pojan koskettavista lauluista ja musiikista.

Valman osuus alkoi ja hän kertoi, että kädet ovat tyhjät, ei ole puhetta, joka olisi etukäteen suunniteltu, vaan luottamus on Herraamme Jeesus Kristukseen, että Hän antaa sanat ja aiheet. Ja Herra antoi! Herramme luottamukseen vastataan! Valma sai varmasti juuri oikeat sanat meille jaettavaksi! Aluksi hän kertoi kuinka kaikki alkoi, kuinka Herra kohtasi hänet tiskipöydän ääressä, kun hän itse mietti, että tässäkö koko elämä, tätäkö tämä on, vaipanvaihtoa lapsille ja ruuanlaittoa ja siivousta. Tässäkö elämä on oikeasti? Silloin Herra tuli ja Valma kuuli Hänen äänensä joka sanoi; "Istu alas ja kirjoita ylös mitä Minä sinulle sanon; Minä olen tullut, sillä tämä aika on unohtanut minun tahtoni”. Ja hän kirjoitti ja siitä alkoi uusi aika Valman ja hänen perheensä elämässä 90-luvulla ja me esirukoilijat saimme kohdata toisemme Herran johdattamana. 

Valma todisti Herran armosta ja laupeudesta, rukouksen voimasta ja Herran kuulemisesta, Herran ihmeistä hänen elämässään, parantumisista ja mikä tärkeintä Sanan tuntemisesta ja kuinka tärkeä on että otamme sanan aseeksi elämässämme ja uskomme mitä kirjoitettu on. Olkaamme sinnikkäitä rukouksessa, sillä juuri meidän rukouksemme voi olla se viimeinen pisara Jumalan rukousmaljoissa ja saamme vastauksen rukouksiimme. Valma myös rukoili kaikkien jätettyjen rukousaiheiden puolesta, tilaisuudessa olevien puolesta ja sai heille myös vahvistuksia ja profetiaa eri aiheissa, kuka työpaikan, kuka sairauksista, jotka uskon, Jumalamme haluaa parantaa. Rukous oli todella niin täynnä Jumalan armoa ja rakkautta ja lupauksia ja Pyhän Hengen voimaa, että saimme kukin tiedostaa olleemme Jumalamme, Jeesus Kristuksen alttarin edessä kaikkien aiheidemme kanssa. Uskon, että moni sai jo tuossa hetkessä vastauksia omiin rukouksiinsa.

Saimme myös kuulla, kuinka Herramme on antanut kauniin laulun lahjan ja sanoituksen lahjan Valmalle ja musiikin ja sävellyksen lahjan häntä säestäneelle soittajalle! Kuinka koskettavia sanoituksia ja säveliä saimme kuulla julkaistavaksi tulossa olevalta äänitteeltä. Herramme on ihmeellinen! Odotamme joukolla tuon äänitteen pikaista julkistamista! Moni olisikin jo halunnut ostaa tuon äänitteen heti tilaisuuden jälkeen! Lopuksi oli vuorossa esirukousta, heille jotka sitä vielä lähemmin tarvitsivat. Ja sitä sivusta seuranneena voi sanoa, että melkeinpä kaikki kävivät Valman rukoiltavana ja siis Herransa edessä!Ihana Herra, näin Hän haluaa omiansa hoitaa! Saimme nähdä pelkästään iloisia ja hymyileviä kasvoja, jotka poistuivat tilaisuudesta! Ajattelin, että varmasti Valma on tehtäviensä jälkeen (5 t) varmasti väsynyt, mutta ei, väsymyksestä ei näkynyt olevan tietoakaan, sillä Herra oli voimallisesti ilmestynyt ja hän oli Herraamme palvellut!   

Uupumus kyllä iltavierailun jälkeen voitti ja kiitimme Herraa rukouksin ja lauluin vielä hotellihuoneessa myöhään yöhön. Sillä paljonhan on puhuttavaa Herran ihmeistä myös meillä keskenämme. Alkoi myös naurattaa pelkästä väsymyksestä, väsymys tuli niin pintaan. Mutta mieli oli kiitollinen. Seuraava päivä oli tyttöjen päivä.Saimme siis kauniissa kevätsäässä kävellä pitkin Tukholman kauniita katuja ja myös ostaa tyttöjen asioita, jotain vaatetta ja pientä kotiin vietävää. Naiset ovat naisia aina, kaikki kaunis kiinnostaa. Saimme istahdella kahviloissa ja kiittää Taivaan Isää matkan onnistumisesta. Olimme hyvällä tuulella ja iloisia. Vielä hyvästit Tukholmalle ja kotimatka sai alkaa; juuri ja juuri kerkesimme koneeseen, joka lensi hienosti Tampereelle ja sieltä saimme me kaksi reissulaista vielä hyvän kyydin rautatieasemalle ja sieltä junalla 2 tunnin päähän Keravalle, kello oli 22 ja olimme kotona. 

Olemme kiitollisina ja onnellisina, Taivaan Isää kiittäen ja seuraavaa reissua jo odottaen, pilke silmäkulmassa. Jos Isämme niin tahtoo, meitä käyttää. Herran tahto tapahtukoon, vain ja ainoastaan! Kiitetty olkoon Herramme Jeesus Kristuksen nimi nyt ja iankaikkisesti!   

Kaikella rakkaudella,  Saaronin kukka; esirukoilijanne, tuttu valman kotisivuilta 

Matkalla mukana myös valman kotisivuilta tutut esirukoilijanne Rositha ja Anceliga