Keskustelu
| Armoa anova | seksuaalialeelle muutosta | 28.11.2011 11.11 |
| Olen yli 40 vuotias ja perheellinen.Olen Jumalan armosta saanut olla uskossa 1996 vuodesta saakka. Vuosiin jotka olen uskossa saanut elää mahtuu myös "kylmiä vuosia",ja niistä en ole tyytyväinen, ne ovat rikkoneet sekä perhettäni syvästi, että myös itseäni syvästi.Olen entinen alkoholisti ja myös seksuaalialuella oli moninaisia ongelmia ja koen,että vielä riittää eheytymistä mainitsemmillani alueilla,alkoholia en enää käytä,mutta "kylminä"vuosina toin riidoissa vaimon kanssa helposti esiin;ok,lähden sitten juomaan tai vastaavaa,nyt ennenkaikkea vaimolla on luottamuspula minuun ja haluaisin hankkia luottamuksen takisin,vieläkin kun riidellään,vaimo tuo helposti esiin,että lähe nyt ten ryyppäämään...Ei tunnu kivalta,mutta ymmärään siltäkannnalta asian,koska olen syvästi rikkonut vaimoani sanoin ja vaimon isäkikin kun on alkoholisti niin vaimo on saanut kestää melkoisen paljon sanllista väkivaltaa aluella. Myös seksuaalialue oli ennen uskoa iso ongelma ja oli irtonaisia seksuallisuhteita ihan riittävästi ja missä millonkin...Edelleenkintoin perheeseni vaimolle näitä alueen rikkinäisyyttä,kun kylminä vuosina erityisesti "lankesin nettiseksiin"ja pää asiassa nyt olen pysynyt erossa lankeemuskuvioista alueella,olen kylläkin kränä ja muuten tiukoissa paikoissa langennut vieläkin joskus nettiseksiin ainakin tekstijuttuihin ja arvatkaa kasi kertaa harmittaako...Tahdon tehdä täyttä totta ja kääntää kurssini Jeesukseen päin,yksin en kuitenkaan siihen pysty,Jeesus auta.Terapiassa olen käynyt sillon tällöin ja seksuaalialue on vaan niin vaikea alue keskustella esimerkiksi terapiassakaan,Jeesus auta ja armahda minua ihmispoloista.Tahdon kerran minäkin olla oikealla puolella,eli Taivaan valtakunnassa,Jeesus auta... |
||
| hannu | Re: seksuaalialeelle muutosta | 29.11.2011 23.40 |
| Kiitos Herralle että Hän on sinut pelastanut! Haluan jotakin sinulle ystävä raapustaa. Parannuksen teko on vaikeaa meille, mutta koen, että Herra vaikuttaa sinussa tahtomista ja tekemistä. Muutenhan et olis tänne kirjoittanut. Suuri ongelma on, että ihmiset rakastavat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, he eivät tahdo alistua Jumalan tahtoon, vaikka tämä tahto tarkoittaa heidän pelastustansa synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Kun elämän ja kuoleman tärkeät kysymykset joskus tavallista selvemmin heräävät sydämessä, kun omatunto nuhtelee synnistä ja tuomiten todistaa: "Sinä olet väärällä tiellä, sinä joudut kadotukseen, et sinä voi kestää kaikkitietävän Jumalan tuomion edessä, missä kaikki salaisuudet paljastetaan", silloin pelko ja vavistus täyttävät sielun, ja kaikki tuet, joihin ihminen on ennen onnensa perustanut, alkavat paljastua mitättömyyksiksi. Tämmöiset hetket ovat sanomattoman tärkeitä, ne ovat Jumalan Pyhän Hengen synnyttämiä miettimisen aikoja tämän kevytmielisen iloisen elämän suruttomina päivinä. Onnelinen se, joka ottaa niistä vaarin, pysähtyy miettimään kuoleman ja tuomion varmuutta sekä kuuntelemaan mitä Henki puhuu semmoisina hetkinä sielulle. Se ei tuota iloa eikä riemua meille, eikä rauhaa levottomalle sydämellemme. Tällainen syntijuoksusta pysähtyminen ja totuuden kuunteleminen päinvastoin täyttää sielun aluksi ja usein pitkäksi aikaa sanomattomalla tuskalla, kun se tuo silmäimme eteen synnin kirouksen, Jumalan vihan ja iankaikkisen kadotuksen. Mutta vaikka tämmöiset hetket ovatkin katkeria, älä, ystäväni, koeta niitä karttaa! Mitä hyötyä sinulla on siitä, että sielunvihollinen yhä edelleen saa pettää sinua? Hetken valheellinen rauha, lyhyt maallinen ilo vain, ja sitten - iankaikkinen onnettomuus. Ihminen on ylpeä, eikä tahdo taipua kuulemaan totuutta. Useat kyllä myöntävät yleisen sanonnan ihmissuvun syntisyydestä oikeaksi. He sietävät jotakuinkin kuulla semmoista saarnaa, joka yleisin sanoin puhuu tästä, mutta jos yksityiset synnit vedetään esiin, etenkin ne helmasynnit, joihin he sydämen koko rakkaudella ovat mieltyneet, silloin he loukkaantuvat ja suuttuvat. Jumala ei tee mitään puolittain. Kun Hänen Henkensä nuhtelee synnistä, paljastaa Hän yhä enemmän sydämen koko turmeluksen, iskee Sanan miekan sen arimpiin paikkoihin, valaisee valollansa sen salaisimmat komerot. Mutta ihminen ei ole altis tähän suostumaan. Hän päinvastoin pakenee sitä Henkeä, joka näin säälimättä tarkoittaa vanhan ihmisen kuolemaa. Mitä enemmän hän alkaa aavistaa, että pelastuksen tie vie ainoastaan kuoleman kautta elämään, mitä selvemmin tämä tie Jumalan Sanan valossa esiintyy ristin tienä, sitä vastenmielisemmin hän suostuu sitä vaeltamaan. "Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät." (Matt.7: 14) Kääntymätön ihminen koettaa monella eri tavalla rauhoittaa omaatuntoansa. Jollei hän uskalla antautua siihen julkiseen välinpitämättömyyteen ja törkeään farisealisuuteen, johon maailman lapset yleisesti tyytyvät, eikä rohkene hyväksyä meidän aikamme saddukeusten oppia, asettuu hän nimikristittyjen lukuisaan joukkoon ja koettaa itseltänsä ja muilta salata sydämensä oikean tilan, sekä sovittelemalla kristinuskoa maailmaan palvella kahta herraa, jotta hän voisi tulla autuaaksi muulla tiellä kuin itsensäkieltämisen ja ristin tiellä. Mutta tällä tavoin hän pettymistään pettyy, kunnes vihdoin joutuu iankaikkiseen kadotukseen. Niin, Herran seuraamisen tie on ainoa, joka vie elämään, ja tämä tie on ristin tie. Tunnetko sinä tätä tietä ja tahdotko vaeltaa sitä? Varmaa on, että jokainen askeleemme vie meidät yhä lähemmäksi iankaikkisuutta, ja yhtä varmaa on, että hän, joka yksin on "tie, totuus ja elämä", itse on vakuuttanut: "Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias."(Matt.10: 38) Mitä me vastaamme näihin kysymyksiin? Itsellemme ja muille voimme kyllä vakuuttaa, että olemme oikealla tiellä, vaikka harhailisimme kuinka kaukana Herrasta, mutta häntä, joka on tuomitseva meidät viimeisenä päivänä, emme voi pettää milloinkaan, sillä hän tietää KAIKEN! Rukoilkaamme siis Daavidin kanssa: "Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle." (Ps. 139: 23-24.) Emme voi kieltää, etteikö Herra olisi kutsunut ja varoittanut meidänkin kansaamme. Sana rististä ja Jeesuksen Kristuksen veren pelastavasta voimasta on käynyt yhä harvinaisemmaksi. Kristillistä toimintaa voi olla paljonkin. Täytyykö Herran kuitenkin sanoa meistäkin, niinkuin israelilaisista: "Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan." Onko risti meille pelastuksemme perustus, jonka varassa elämämme lepää. Mitä puheemme ja tekomme todistavat. Olemmeko kaatamassa ristiä ja samalla kulkemassa perikatoa kohti. Emmehän halua olla sanomassa: "Rauha, rauha", vaikka ei rauhaa ole. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Meillä on pelastus Jeesuksen Kristuksen veressä. "Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."(1Joh.1: 7)Anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa. Golgatalla on avattu avoin lähde kaikkea syntisyyttä ja saastaisuutta vastaan! |
||
| hannu | Re: seksuaalialeelle muutosta | 30.11.2011 22.47 |
| Jumala ei luvannut pilvetöntä taivasta, kukkia teidemme varsille, vapautusta ongelmista ja kivuista. Jumala ei luvannut säästää meitä ahdistuksista, kiusauksista ja raskaista kuormista. Jumala ei luvannut, ettei tiellemme tulisi korkeita vuoria ja myrskyäviä meriä. Hän ei myöskään luvannut lempeää tuulta purjeisiimme eikä tasaista ajotietä. - Jumala lupasi voiman elää, valoa poluillemme, lepoa aherruksen keskelle, apua kiusauksissa, pakopaikan vaaroissa, loputtoman kärsivällisyytensä ja ikuisesti kestävän rakkautensa. (Kiinalainen hengellinen laulu) Jumalan siunausta toivottaen |
||