Keskustelu
| Mietiskelijä | missä mennään | 23.10.2010 12.22 |
| Olen suhteessa ihmisen kanssa, josta aidosti välitän ja rakastan. Minusta tuntuu kuitenkin hirveän pahalta, jos ei päivittäin ole missään yhteydessä. Minulle riittäisi vaikka yksi tekstiviesti päivässä, jos ei muuta. Olen siis aivan hysteerinen, ja oletan että eihän se ole vakavissaan minun suhteen,kun ei mitään kerta kuulu. "jos on ikävä, ottaa yhteyttä, jos ei, niin ei". Näin ajattelen. Yksinäisyys tekee välillä hyvää jokaiselle, itsekin tarvitsen sitä. Sisäinen paha olo kiusaa kuitenkin, koska en tiedä sitä onko hänen kohdallaan aitoja tunteita minua kohtaan. Uskon niin vahvasti Jumalaan, ja rukoilen että saan vastauksen asiaan. |
||
| Tutulta kuulostava tilanne | Re: missä mennään | 24.10.2010 23.33 |
| Me ihmiset olemme niin erilaisia. Tuo yhteydenpito on toisen mielestä riittävää vaikka tapahtuisi harvemminkin, toinen ahdistuu jos ei säännöllisesti viestitellä. Sitten tuo toinen ihminen saattaa ahdistua jos kokee että häntä "painostetaan" useammin viestittelemään mitä hän itse normaalisti tekisi. Voihan se olla ettei toisella ole niin palavat tunteet sinua kohtaan kuin mitä sinulla häntä kohtaan. Kaikki eivät edes ole yhtä vahvasti tuntevia ja kokevia ihmisiä kuin toiset. Tuli mieleen yksi mies joka vuosia sitten halusi kanssani seurustella ja puhui kihloihin menostakin, mutta hän myönsi ettei ollut ikinä kehenkään rakastunut. Välillä tämä mies saattoi pitkiksi ajoiksi jättää viestittelyt ja sitten taas yhtäkkiä alkoi ottamaan yhteyttä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuulostaako tutulta? Meillä tuo yhteydenpito sai jäädä vain ystävyydeksi, joskus harvakseltaan edelleenkin kysellään kuulumisia. Toivottavasti teille selviää "missä mennään" molemmille sopivalla tavalla. Pyydetään tätä Jumalalta. |
||
| mietiskelijä | Re: missä mennään | 1.11.2010 17.38 |
| Hei, kiitos vastauksestasi. Kyllä varmaan jotain yhteistä löytyy tässä tapauksessa. 9kk:tta ollaan oltu yhdessä, mutta usein on tunne että minun pitäisi ottaa yhteyttä sen takia, kun taas hänestä ei mitään kuulu.. Kyllä hän toisinaan onkin yhteydessä, harvemmin vaan. Tunne on sisälläni ristiriitanen. Välillä olen varma että merkitsen hänelle paljon, ja sitten taas yhtäkkiä ajattelenkin että "koska ei hänestä mitään kuulu, niin tuskin välittää". Uskon että asia vielä selviää minulle. Jumalan siunausta sinulle. |
||