Keskustelu
| hannu | Jumalan palvelus? | 7.9.2010 23.18 |
| Kiitos Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle, että Hän auttaa meitä ja on luvannut olla kanssamme maailman loppuun saakka. Ja Jeesus rukoilee Isän tykönä puolestamme! Monet uskovaiset ovat nyt erilaisissa "tyhjennyskouluissa". Siitä ei vain uskalleta avoimesti puhua. Jumala vie meidät niin alas, koska muulla tavalla me emme opi ymmärtämään ja rakastamaan masentuneita, sairaita, avioeron kokeneita, vangittuja, huonomaineisia, omaisuutensa menettäneitä, yhteiskunnan kaltoin kohtelemia, yksinäisiä, hyljättyjä, pelokkaita, leskiä, orpoja, kehitysvammaisia, köyhiä, mielenterveyspotilaita, alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä, rikoksiin sortuneita, vanhuksia jne. Useilla meistä on "oikeat" Raamatun lauseet huulilla, mutta ei laisinkaan niitä tekoja käytännön tasolla, joita Jeesus kehotti meitä tekemään lähimmäisillemme. Me olemme jämähtäneet raiteille, jotka lähtivät eteenpäin 70 vuotta sitten, 100 vuotta sitten, 200 vuotta sitten! Eli olemme kangistuneet meidän vanhojen herätysliikkeiden kaavoihin, seuraamme helposti perinnäissääntöjä. Jos tahdomme käsittää Jumalan tahtoa Hänen seurakunnastaan, meidän on palattava seurakunnan "alkuun" nähdäksemme, mitä Hän silloin sanoi ja teki. Silloin löydämme Hänen tahtonsa korkeimman ilmaisun. Ap.teot ovat kirkkohistorian "genesis", alku ja Paavalin aikuinen seurakunta eli Hengen työn "genesistä", alkuaikaa. Seurakunnan olosuhteet ovat tänään suuresti erilaiset, mutta nykyinen tilanne ei mitenkään voi olla meidän esimerkkimme eikä arvovaltainen oppaamme. Meidän tulee palata "alkuun". Jumalan iäinen tahto on ainoastaan se, minkä Hän on asettanut alussa esimerkiksemme. Se on jumalallinen ohje ja mallimme kaikiksi ajoiksi. Lisäksi uskon, että meidän lopun ajan kristittyjen tärkein tehtävä on korjata suhteemme Herraan. Syventyä syvemmälle Jeesukseen Kristukseen. Maailmassa ja maailman ruhtinaan pauloissa elävät ihmiset hapuilevat yhä kiihkeämmällä haparoinnilla sisältöä ja uusia kokemuksia elämäänsä! He yrittävät sillä tavoin tyydyttää Jumalakaipuunsa. Suurin osa seurakunnista ei näe tätä, eivätkä osaa tarjota apuaan. Auttaminen ei tapahdu korkeista saarnastuoleista, vaan usein yksilötasolla henkilökohtaisesti. Meidän täytyy lähteä kaduille, ulos kirkkosaleista ja seurakunnista tavallisten ihmisten luokse - kohtaamaan heidät. Seurakuntien tilaisuuksien pitäisi olla valmistautumiskokouksia Jumalan palvelukseen. Tutkaileppa mitä Raamattu sanoo Jumalanpalveluksesta. Minkälaista se on Raamatun mukaan, niin huomaat kuinka kauaksi me olemme poikenneet Jumalan tarkoittamalta tieltä. "Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne." (1Piet.4:12-14) Kiitos Taivaallinen Isä, että Sinä uudistat meidät ja täytät meidät Pyhällä Hengellä ja tulella! Kiitos, että myöskin vapautat meidät niistä kahleista, jotka meitä sitovat. Kiitos, että tulevaisuus on Sinun hallinnassa, eikä meidän tarvitse pelätä mitään, koska Sinä olet kanssamme. |
||
| velan orjat | Re: Jumalan palvelus? | 8.9.2010 14.42 |
| Olen itse ajatellut monesti, että sanat joita lohduksi annetaan, ovat vain sanoja niin kauan kunnes niistä tulee eläviä. Ja eläviksihän ne tulevat vasta tekojen kautta. Hurskaat toteamukset ovat helposti vain sanahelinää, jos niistä ei synny muuta, kuin päännyökyttelyä ja ylvästä hyminää. Minusta on joskus tuntunut,että myös uskossa olevat eivät huomaa tai halua huomata lähimmäisen hätää. Porskutellaan vain omassa hyvässä, huomioimatta lähimmäistä, joka voi todella kärsiä. |
||