Keskustelu

yksinäinenKaipaus..13.5.2010 22.08
Olen niin yksinäinen...ollut jo kauan, siitä surullinen. Pärjään, mutta välillä kaipaan niin kovasti ihmistä jota rakastaa ja joka minua.
Olen rukoillut rakkautta elämääni vuosia. Monestakin syystä vaikea uskoakkaan että sellaista minulle löyyisi. Toivon ja rukoilen että minulle olisi vielä olemassa se oikea, minulle tarkoitettu mies.
Olen menettänyt täysin uskon parisuhteeseen omalla kohdallani. Jo osittain henkisesti totuttautunut ajatukseen että tulen vielä pitkään olemaan yksin. Rukoilen ja toivon ettei niin olisi ja kävisi. Toivon että siellä joku jaksaisi rukoilla kanssani että Jumala johdattaisi elämääni rakkauden, miehen, sielunkumppanin, jonka kanssa voisin jakaa lopun elämäni, tasapainoisen suhteen, mikä ei veisi huomiota pois elämän tärkeimmästä asiasta, kristinuskosta. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Kaipaan kumppania niin kovasti jakamaan elämääni.

- HannuRe: Kaipaus..13.5.2010 23.39
Herra on hyvä paimen

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Psalmi 23

Huomaa Ystäväni lause: "Sillä sinä olet minun kanssani."
Näillä haluan Sinua lohduttaa nyt. Mutta uskon, että meitä on jo useita, jotka rukoilemme puolestasi, että Herran tahto tapahtuu elämässäsi. Ja se tapahtuu varmasti. Ja tärkeintä on, että Jeesus Kristus on luvannut: "Minä en sinua jätä enkä hylkää."

Sinua siunaten

yksinäinenRe: Kaipaus..14.5.2010 14.38
Kiitos Hannu lohduttavista sanoista. Tiedän aina sydämmessäni että Herra on lähelläni, enkä siten koskaan ole yksin. Olen vahva ihminen, mutta siltikin kaipaan välillä toista ihmistä vierelleni kovasti. Se on inhimillistä. Jos Jumalan tahto on että kuljen elämäni täällä loppuun ilman kumppania, siihen tyydyn ja hyväksyn. Raamatussa kirjoitetaan että ihmisen on helpompi monessa suhteessa olla yksin kuin kaksin. Avioliitto tuo mukanaan monet uudet huolet, mutta myös ilojakin. Allekirjoitan asian täysin. Sitä ei vaan halua kuolettaa itseään täysin luopumaan toivosta ja kaipauksesta.

hannuRe: Kaipaus..15.5.2010 13.26
Hei Yksinäinen,
Olen huomannut, että odottaminen on elämässä meille kaikille vaikeaa, jopa Raamatun henkilöille, siitä on siellä esimerkkejä. Eräs tuttavani valitti jo vuosia sitten yksinäisyyttään. Rupesimme rukoilemaan asian puolesta. Muutaman kerran tämä ystäväni luuli, että nyt tässä on hänelle vastaus, mutta ei, ei ollutkaan. Tämä ystäväni on Jeesukseen Kristukseen uskova. Yritin selittää hänelle: Olemme Kaikkivaltiaalta Jumalalta pyytäneet sinulle kumppania, kyllä Hän antaa sinulle varmasti uskovaisen kumppanin. Sain häneltä vähän ennen joulua kiitollisen viestin: Nyt on löytynyt uskovainen puoliso ja heidät on vihittykin! Olen huomannut, että tämä ystäväni on saanut itselleen täysin passelin puolison. Usein kun Jumala saa ohjata meille puolison, niin Hän ohjaa sellaisen jolla ovat ne alueet vahvoja, jotka meillä itsellämme ovat heikkoja. Ja näin jopa vastakohtaiset yksilöt täydentävät harmoonisesti toisiaan ja kestävät elämässä "vasta-aallokkoakin" - yhdessä.
Rukoillen ja odottaen Jumalan suunnitelmat ennemmin tai myöhemmin paljastuvat.

Ole siunattu Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä!

- hannu

yksinäinenRe: Kaipaus..15.5.2010 20.42
Hei Hannu! Näinhän se menee. Odotus epätietoisuuden keskellä kaikissa asioissa vaatii meiltä ihmisiltä voimia. Onneksi Jumala antaa meille myös levon ja rauhan päiviä, ja niitä pieniä ihmeitä, jotta voimistumme ja jaksamme eteenpäin. Kiitos sanoistasi! Ja minulle tapahtunut juuri pieniä ihmeitä. Esim. otin yhteyttä vihdoin läheiseen jonka kanssa meni välit poikki pitkä aika sitten. Asia tapahtui itsestään, spontaanisti ja sen kummempia suunnittelematta. Nyt jälkikäteen ihmettelen kuinka se noin tapahtui. Aikaisemmin ollut seinä vastassa ja halu tehdä asian eteen hyvin vähäiset, välinpitämättömät. Nyt se tapahtui kuin itsestään ja olen vähän hämmästynyt, mutta iloinenkin. Jumala sen teki! Kiitos Hänelle ja kiitos teille rukoilijoille!

Siunausta sinulle Hannu ja kauniita kevätpäiviä!



Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: