Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa.

1 Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.

2 Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.

3 Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.

4 Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.

5 Minun sieluni ravitaan niin kuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,

6 kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

7 Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.

8 Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

9 Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.

10 Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.

11 Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.